✝ Halldór frá Keflavík

06.01.2021 - Päiväkirjamerkintä

Halldor pääsi pitkästä aikaa ihmisten ilmoille, kun matkasimme kuuden hevosen voimin askellajiratsastuksen laatuarvosteluun. Ori oli pirteällä tuulella heti aamusta alkaen, ja vähän alkoi esittäjääkin jännittää vaikka mukana oli vain kisakonkareita, joiden teoriassa pitäisi osata käyttäytyä. Ori matkustivat laatuarvostelupaikalle omalla autolla ja tammat omallaan. Halldor matkusti oikein kiltisti, ja heinät kiinnostivat enemmän kuin muiden kanssa meuhkaaminen. Paikanpäällä kun ori otettiin autosta, se huusi alkuun kun syötävä. Katsoin monttu auki pientä kirjavaa oriani, joka ei yleensä päästänyt tuollaisia ääniä. Pieni punakin ehti nousta kasvoille, kun ohi kävelevä tuomari katsoi meitä kummaksuen. "Tämähän alkoi hienosti", mietin samalla kun suuntasin hurjan hevoseni kanssa maneesiin lämmittelemään. Halldor oli maneesissakin vilkkaalla tuulella ja sain juoksuttaa sitä aika kauan ennen kuin se alkoi kiinnittää minuun huomiota. Ei mennyt kovin kauaa kun olikin jo Halldorin vuoro päästä estradille. Hevoset esitettiin maastakäsin samoin kuin näyttelyissä, ja muuten arvostelu painottui kisatuloksiin ja jälkeläisten suorituksiin. Ne Halldorilla oli kunnossa ja kaikki olikin kiinni siitä, miten ori käyttäytyisi kehässä. Onnekseni Halldor oli hiukan rauhoittunut ja malttoi kuunnella minua. Hiukan piti ravissa päästä esittelemään itseään, ja jouduin narun päässä olemaan tarkkana ettei Halldor lähtenyt omille teilleen. Seisoessa ori myös hieman liikuskeli, mutta ei mitenkään mahdottomasti. Olin oikein tyytyväinen orin suoritukseen ja vielä tyytyäisempi olin palkintojen jaon jälkeen. Halldor sai tilaisuuden parhaat pisteet ja palkittiin hienosti I-palkinnolla! Seuraava tähtäin onkin sitten yleislaatuarvostelu, jonne toivon mukaan päästään lähitulevaisuudessa.

31.08.2020 - Päiväkirjamerkintä

Tänään oltiin taas muutaman hevosen kanssa kantakirjaustilaisuudessa. Myös Halldor pääsi näin vanhoilla päivillä vielä pyörähtämään arvioitavana. Puunasin orin eilen oikein huolella pitkästä aikaa. Se pääsi ensin käymään kunnon vaahtokylvyssä ja sen jälkeen sain selvitellä useamman tunnin tuuheaa häntää ja harjaa. Myönnettäköön, että Halldor on päässyt kesän aikana elämään aikalailla pellossa ja ulkoinen olemus oli vähän sen näköinen. Ihan siistiksi sen loppupeleissä kuitenkin sain, harmittavasti pienet extrakilot eivät kuitenkaa pesussa karisseet. Tänään sitten oli pääpäivä ja ajoimme paikalle jo hyvissä ajoin. Halldor oli vähän turhan innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa ihmisten ilmoille ja hevospaljous sekoitti pienen orin pään. Se huusi ja pyöri kuin hyrrä ympärilläni, kun yritin vähän verrytellä sen kanssa ja saada sitä kuuntelemaan apuja. Eihän siitä mitään tullut ja vähän kauhulla talutin orin omalla vuorolla kehään. Siellä Halldor jopa malttoi hetkittäin seistä, mutta pääasiassa se vain vilkuili ympärilleen ja pyörähteli ympäri. Tämä tietysti laski pisteitä, mutta onneksi tuomarit kuitenkin arvostivat orin rakennetta ja saimme lopulta 69 pistettä ja KTK-III -palkinnon. Kaikki tallin edustajat tänään olivat eläkeläiskaartia eikä Halldor ollut ainoa jolla meinasi mennä pasmat sekaisin pitkän kotona oleilun jälkeen. Mutta onpahan nyt käyty verestämässä muistoja ja ehkä laatuarvosteluissa sitten käyttäydytään jo paremmin.

10.07.2020 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana VRL-10444 / Eedi

Kurvatessani romuautollani minulle uuden talli, Ljóman, pihaan, pieni jännitys kupli vatsani pohjalla. Pitkästä ratsastustaustasta huolimatta en ollut koskaan päässyt islannihevosen selkään. Tänään tämä puute oli kuitenkin korjautumassa, kun etsin tallista maastoseurani ja kysyin ohjeet ratsuni löytämiseen ja varustamiseen. Minut ohjattiin komean kirjavan orin luo, varusteet löytyivät valmiina karsinan edestä.
Laitettuani ratsuni, Halldorin, kuntoon lähdin taluttamaan vierelläni steppaillutta oria kentälle, mistä meidän oli tarkoitus lähteä liikkeelle. Sain muilta maastolaisilta pienen ohjeistuksen tölttiavuista, passia emme kuulemma tarvitsisi. Muita maastoon tulijoita oli kaksi, mutta sekä ihmisten että hevosten, rautiaan ja toisen kirjavan, nimet unohtuivat minulta melkein samalla sekunnilla, kun ne kuulin. Selkään noustuani olin jo suhteellisen rennosti, ratsuni tuntui melkoisen eteenpäinpyrkivältä, mutta kuunteli kuitenkin apujani.
Maasto itsessään sujui loistavasti, hevoseni pysyi hyvin käsissä, vaikka vauhtia koko porukalla kertyi välillä varsin paljonkin. Etenkin yhdellä laukkasuoralla vauhti kiihtyi jo melko hurjaksi, mutta hidastaminen onnistui siitä huolimatta yllättävän helposti. Hyvin mukavaksi askellajiksi paljastunutta tölttiäkin pääsin testaamaan, ja hevosen selästä alas kivutessani pieni issikkakuume kieltämättä kutitteli takaraivossani.

21.05.2019 - Askellajivalmennus, valmentajana Joona Vuorinen (VRL-14538)

Halldor seisoi nätisti paikallaan kentän kulmassa tämän ratsastajan kiivetessä selkään jakkaralta. Satulaan päästyään tyttö painoi pohkeensa kevyesti kiinni orin kylkiin ja ratsukko aloitti alkuverryttelyn valmennusta varten. Näyttävä, mustankirjava orin liikkeet olivat rennon letkeät vielä alkukäyntejä kävellessä, mutta heti kun ratsastaja otti enemmän ohjaa tuntumalle herkkä ja energinen ori alkoi kuumenemaan. Neuvoin ratsastajaa käyttämään puolipidätteitä ja taivutteleman ympyröillä saadakseen ratsunsa kuulolle ja pehmenemään kyljistään.

uolellisen käyntityöskentelyn jälkeen ratsukko siirtyi lennokkaaseen raviin. Pyysin orin ratsastajaa tekemään siirtymisiä aluksi askellajin sisällä, sen jälkeen myös nopeita siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Ratsastajan rauhallisen, mutta jämäkän ratsastuksen myötä Halldor alkoi malttamaan ja orin raviin löytymään mukava tahti. Tölttiä työstäessä avainsanaksi osoittautui tiivis istunta ja pehmeät, mutta aktiiviset avut. Viisikäyntihevosille laukka ei aina ole mitenkään helppo tai varma askellaji, mutta Halldorilla se oli hämmästyttävänkin hyvää ja laadukasta. Muutaman kerran ori rikkoi passille innostuttuaan hieman liikaa, mutta kontrolli löytyi kuitenkin nopeasti.

Valmennuksen lopuksi ratsukko siirtyi kentältä issikkabaanan puolelle ottamaan muutaman passisuoran. Halldorin liikkuminen oli upeaa katsottavaa, kun ratsastaja löysi oikeat nappulat passin ratsastukseen. Loppukäynneillä mustankirjava ori pärski tyytyväisenä ratsastajan hymyillessä selässä tyytyväisenä onnistuneen valmennuksen jälkeen.

15.12.2013 - Päiväkirjamerkintä

Tänään oli tarkoitus treenata Halldorin kanssa vähän passi siirtymisiä. Kävimme ensin maastossa vähän lämmittelemässä ja Halldor oli oma energinen itsensä. Vauhti meinasi lähtä käsistä heti ensimmäisellä ravipätkällä, mutta kun maltoin vain rauhassa pidätellä niin ori muisti ettei täällä niin vaan rynnitä.

Alkuverryttelyjen jälkeen siirryimme tallin passiradalle. Kun Halldor huomasi mihin mennään, alkoi korvat pyöriä päässä ja häntä viuhtoi puolelta toiselle. Samantien kun päästiin portista sisään, ori oli jo hyvässä vauhdissa menossa. Ei muuta kuin jämäkämpi pidäte ja hevonen pienelle ympyrälle. Vähän matkaa jouduttiin tekemään kiemurauraa pitkin rataa kun Halldor ei millään halunnut ymmärtää miksei vain mennä täysiä kun kerran tänne tultiin. Hetken päästä se kuitenkin vähän rauhottui, ja päästiin aloittamaan. Lähdimme harjoittelemaan siirtymisiä niin, että otettiin ensin hyvä tahti raviin, jonka jälkeen pyysin passia. Sen jälkeen lyhyt pätkä passilla, jonka jälkeen taas siirtyminen raviin. Ensimmäisellä kerralla passiin siirtyminen meni oikein hienosti, mutta hidastaminen meni ihan liian pitkäksi eikä Halldor oikein rauhoittunut ravaamaan kunnolla. Toisella kertaa se sitten yritti ennakoida passiin siirtymistä, joten siirtymisestä ei tullut todellakaan sulava. Pikkuhiljaa kuitenkin päästiin yhteisymmärrykseen, ja Halldor alkoi kuuntelemaan paremmin apujani, eikä yrittänyt enää tehdä itsenäisiä päätöksiä. Muutaman hyvän siirtymisen jälkeen päätin lopettaa kun molemmilla oli vielä mukavaa. Loppuverryttelyksi kävimme vielä pienen kävelylenkin metsässä.

15.04.2012 - Päiväkirjamerkintä

Noin kaksi viikkoa sitten palasin reissultani Islannista kotiin. Matkalta oli tarttunut mukaan yhteensä kolme hevosta, kaksi tammaa sekä yksi ori. Kun kaupat Halldorista oli saatu sovittua, aloin järjestelmään hevosille kuljetusta Suomeen. Se onneksi järjestyi kontaktieni kautta suhteellisen kivuttomasti. Hevosten oli tarkoitus lentää ensin isommalla yhteiskuljetuksella Saksaan ja jatkaa sitten sieltä Suomeen yhdessä muutaman muun hevosen kanssa. Minun tuli hakea hevoset itse Helsingistä, mutta se ei olisi ongelma.

Tänään vihdoin oli sitten se päivä, kun hevoset saapuivat Helsingin satamaan. Satamassa kuljetusta oli vastassa myös kaksi muuta innokasta hevosenomistajaa. Siirsimme porukalla hevoset omiin kuljetusvälineisiimme, jonka jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti. Pysähdyin matkalla muutaman kerran juottamaan hevoset ja muutenkin tarkistamaan niiden kunnon. Kaikki kolme matkustivat ihan rauhassa, liekö osasyynä jo pitkän matkan aiheuttama väsymys. Tallille päästyäni oli aika tarkastella hevosia vähän tarkemmin. Halldor näytti, jos mahdollista, vieläkin ruipelommalta mitä muutama viikko takaperin. Se oli hiukan kuihtuneen näköinen matkan jäljiltä eikä jaksanut edes kovin isosti reagoida uuteen paikkaan. Vein kaikki kolme hevosta vähän syrjempään tarhoihin, tammat omaansa ja Halldorin niistä jonkin matkan päähän omaansa. Kaikki saivat myös heiniä ja vettä. Nuorilla olisi nyt aikaa toipua matkasta ja tutustua rauhassa uuteen kotiin ennen kuin aletaan pikkuhiljaa aloittamaan koulutus.