✝ Tinna frá Ljóma

• o. Falhófnir frá Ljóma | syntynyt 12.01.2022 | isä Ferðalangur frá Winmour
• t. Títla frá Ljóma | syntynyt 05.02.2021 | isä Þyrill frá Gídeon
• o. Hjalli frá Ljóma | syntynyt 01.09.2020 | isä Hamdir frá Ljóma
• t. Titja frá Ljóma | syntynyt 20.05.2020 | isä Seifur frá Dáltur

Tinnan isänisä Valdís frá Flúðir oli hienoliikkeinen ja energinen mustankirjava ori. Sitä hehkutettiin nuoresta asti, sillä se sai 2-vuotiaana huippupisteet varsa-arvostelussa. Ori aloittikin jalostuksessa heti kolmivuotiaana ja jatkoi jalostuskäytössä aina viimeisille vuosilleen asti. Kisauransa ori aloitti viisivuotiaana menestyen hienosti erityisesti passiluokissa. Ori keräsi huiman määrän sijoituksia ja voitti myös mestaruuksia useamman kappaleen. Valdís oli luonteeltaan todella miellyttävä ja se oli helppo käsitellä kaikissa tilanteissa.

Tinnan isän Halldorin isä Eiríkur frá Hólar oli myös mustankirjava ori. Se aloitti jo nuorena sekä kisa- että jalostuskäytössä ja menestyi hyvin molemmilla osa-alueilla. Eiríkur menestyi sekä näyttelyissä että askellajikisoissa, napaten useita sijoituksia ja kantakirjauksesta I-palkinnon. Hieman kohua aiheutui, kun yhdeksänvuotiaana ori laitettiin myyntiin ja se matkasi Islannista Saksaan. Islannissa ei ihan sulatettu orin omistajan päätöstä myydä huippuori Saksaan, mutta sinne se kuitenkin lähti jatkaen jalostusuraansa Euroopassa.
Halldorin Isänemä Úlfa frá Vopnafjörður oli kiltti rautias tamma. Siihen oli varsana kasattu paljon odotuksia, sillä sukunsa puolesta siitä odotettiin hienoa kisaratsua ja myöhemmin siitostammaa. Úlfa menestyikin hyvin varsa-arvostelussa sekä myöhemmin myös jalostusarvostelussa. Kisaura ei kuitenkaan lähtenyt sellaiseen lentoon kun oli odotettu. Tammasta ei oikein saatu ratsuna parasta esille, vaikka se kotona kyllä esitti kaikki viisi askellajia ilman ongelmia. Úlfan kanssa yritettiin kisata muutamia vuosia ennen kuin omistajat luovuttivat ja myivät sen eteenpäin siitostammaksi. Periyttäjänä tamma on näyttänyt kykynsä ja se on jättänyt useampia näyttely- ja kisamenestyjiä.

Tinnan isänemä Stelpa frá Stykkishólmur oli kaunis musta tamma. Sen elämä ei saanut parasta mahdollista starttia, mutta toipui kuitenkin nopeasti ja eli loppujen lopuksi 24-vuotiaaksi. Tamman ratsukoulutus aloitettiin hiljalleen ja se ehti saada kaksi varsaa ennen kuin pääsi kisaradoille seitsemänvuotiaana. Stelpa toimi perheen nuoren tytön ensimmäisenä kisaratsuna ja he opettelivat yhdessä harrastuksen salat. Menestys vähän vaihteli, mutta tamma toimi hienosti ja oli hyvä opetukaveri nuorelle ratsastajalle. Myöhemmin tamma sai vielä kolme jälkeläistä, joista kaksi lähti Eurooppaan harrasteratsuiksi.

Halldorin emänisä Helgi frá Seltjarnarnes oli musta ori joka jäi vähän tuntemattomaksi suurelle yleisölle. Suurin syy oli se, että samaan aikaan sen kanssa vaikutti muutamia aivan huippu yksilöitä, jotka vetivät valokeilan itselleen. Helgi ei missään tapauksessa ollut mitenkään huono tai lahjaton, mutta se ei kuitenkaan pärjännyt näille muutamille huippuyksilöille. Ori suoritti askellajikisoissa tasaisesti ollen monesti kymmenen parhaan joukossa, mutta esimerkiksi mestaruuksia se ei voittanut. Kantakirjaan se pääsi II-palkinnolla. Helgiä käytettiin jalostukseen pääasiassa sen omistajan omalla tilalla, mutta kyllä siitä muutamat ulkopuolisetkin kiinnostuivat.
Yksi Helgillä astutettu tamma oli Halldroin emänemä Ída frá Mjóifjörður. Ída oli ruunikko tamma, jonka elämä päättyi harmittavan aikaisin. Sen ratsukoulutus aloitettiin kolmivuotiaana ja kun tamma kääntyi nelivuotiaaksi, se päätettiin asuttaa Helgillä. Tiineys meni hyvin ja varsominen lähestyi. Varsomisen jälkeen tamman jälkeiset eivät irronneet niinkuin kuuluisi ja se johti vakavaan tulehdukseen ja tamman kuolemaan vain 2 päivää varsomsisen jälkeen. Orvoksi jääneelle varsalle löytyi onneksi sijaisemä omasta pihapiiristä, mutta Ídan menetys jätti ison aukon perheen jalostussuunnitelmiin.

Tinnan emänisä, Aðalgeir frá Senren oli musta suurikokoinen ori. Se oli erittäin suosittu siitosori Islannissa, ja sillä onkin rekisteröityjä jälkeläisiä yli sata. Ori ihastutti tammanomistajat koollaan, rakenteellaan ja luonteellaan. Lisäksi orilla oli loistavat kilpailunäytöt ja se teki pitkän ja menestyksekkään uran. Luonteeltaan ori oli todellä nöyrä työntekijä ja se yritti aina parhaansa. Aðalgeir oli myös erittäin rauhallinen ja tarvittaessa seisoi vaikka tunninkin paikallaan. Ori on periyttänyt näitä ominaisuuksia myös suurimalle osalle jälkeläisistään.

Tinnan emänisänisä on Kristmundur frá Sígurbjörnsson. Tämä ori ei ollut paljoa yleisessä käytössä, vaan orin omistaja käytti sitä pääosin omilla tammoillaan. Kristmundur ei oikeastaan koskaan kisannut askellajikisoissa, vaan se vietti ikänsä harrasteratsuna ja laitumella vartioiden tammalaumaansa. Orista jäi kuitenkin muutamia huippuyksilöitä, joiden takia se sai myös jonkin verran kyselyjä ulkopuolislta tammanomistajilta.
Tinnan emänisänemä Liljaljöt frá Vigfusson oli yksi edellä mainitun lauman tammoista. Liljaljöt oli kaunis ja siro tamma, joka oli luonteltaan valpas, mutta kuitenkin kiltti. Myös Liljaljöt toimi pääosin vain harrasteratsuna ja siitostammana. Tamma myytiin neljännen varsansa kanssa yhtäaikaa Ruotsiin, jossa se toimi vaellusratsuna.

Tinnan emänemä, Halldóra frá Senren oli kaunis tummanruunikko tamma, mutta luonteeltaan vähän haastava. Se oli yleensä aika hapan varsinkin ihmisiä kohtaan, eikä juurikaan nauttinut käsittelystä. Myös ratsastaessa sillä oli oikkunsa ja vain harvat pärjäsivät sen kanssa. Tamman omistajat näkivät hevosen potentiaalin ja työskentelivät kovasti, jotta saivat sen kisaradoille. Halldóra menestyi hyvin askellajikisoissa ja erityisesti sen töltti oli laadultaan loistavaa. Varsoja sillä teetettiin vain yksi Katin lisäksi, sillä siitä tuli täysin mahdoton käsitellä kun sillä oli varsa alla. Vanhuutensa tamma saikin viettää isossa pihattolaumassa ilman suurempia ihmiskontakteja.

Tinnan emänemänisä Njörður frá Júnsson oli todella lahjakas nuori ori. Se aloitti kisauransa suhteellisen nuorena ja menestyi loistavasti. Se oli myös rakenteeltaan ja luonteltaan miellyttävä. Ori oli yritteliäs ja hyvä käsitellä, eikä sen kanssa yleensä tullut mitään ongelmia. Ori astui pari ensimmäistä vuotta vain omistajansa muutamia tammoja kisauransa ohessa, mutta kun sitä alettiin tarjota ulkopuolisille, suosio oli hurja. Valitettavasti tämän nuoren orin elämä loppui aivan liian aikaisin ähkyyn, joka paljastui suolenkiertymäksi. Leikkauksesta huolimatta ori menehtyi komplikaatioihin vain kuusivuotiaana.
Unnur frá Senren on Tinnan emänemänemä. Unnur oli varsansa tapaan haastava luonteeltaan, sekä hoitaessa, että ratsastaessa. Tamman kanssa ei edes yritetty kisaradoille, vaan se toimi satunnaisena harrasteratsuna ja siitostammana. Unnur ei kuitenkaan saanut kuin muutaman varsan kun huomattiin, että vaikka sille yritettiin valita hyväluonteisia oreja, varsat perivät lähes poikkeuksetta sen happaman luonteen. Vapaana liikkuessaan tamma esitti tyylikkäästi sekä tölttiä, että passia.